Saudi-Arabian black metal -skene ei ole tarjonnut kummoisiakaan herkkuja. Vuodesta 2008 toiminut Al-Namrood osoittaa kuitenkin, että metallimusiikin suhteen hedelmättömästä maaperästä voi nousta vakavasti otettavaa mekkalaa.
Pätevästi soitetun Worship the Degeneraten ytimessä ovat lähi-itämaiset melodiat, jotka tuovat mieleen israelilaislähtöisen Melecheshin – ja vain hyvässä mielessä. Pöllyävän hiekan keskeltä ampiaisparven lailla iskevissä riffeissä on parhaimmillaan hikoiluttavaa tenhoa, joka pistää valkoisen suomipojan hiljaiseksi.
Al-Namrood on parhaimmillaan perhanan kiukkuinen kokoonpano, jonka otteissa on aitoa vihaa ja hulluutta. Erityisesti tänä vuonna mukaan astunut solisti Artiya’il on mies paikallaan, sillä solistin helvetillisessä kihinässä on mukana ”sitä jotain”, joka jää puuttumaan monelta alan laulajalta.
Worship the Degenerate on odotettua vahvempi kuusibiisinen, joka sylkee eksoottista ilmapiiriään vastuttamattomasti loskan ja harmauden peittämään Suomeen. Näille miehille en lähtisi vittuilemaan.