Indianapolisin kuolotuomitsijat vakuuttivat Where the Shadows Adorn -esikoislevyllään, joka oli vuoden 2022 parhaita julkaisuja. Odotukset uutuuden suhteen olivat siis korkealla.
The Periapt of Absence ilmestyy sopivasti syksyyn, jonka ääniraidaksi se taipuu kuin itsestään. Suru- ja kaihomielisten kuljetusten saattelema death doom painaa leuan rintaan mutta loihtii lämpöä sydämeen. Jylhät melankolian aallot vellovat majesteetillisesti, verkkaan mutta musertavasti. On tämä vaan kova.
Mother of Graves on 2020-lukulainen mestari luomaan 1990-lukulaista henkeä hohkaavaa alakulometallia á la varhais-Katatonia tai vaikkapa kotimainen Rapture. Brandon Howen mörinöissä on juuri sopivassa suhteessa voimaa ja epätoivoa. Laulu on raastavaa mutta mureaa.
Parissa kohtaa bändi iskee pöytään rivakampaa komppia, mutta ei tämä levy olisi sitä kaivannut. Nuo hetket tuntuvat jopa hieman irrallisilta verkkaisesti soutavaan tunnelmointiin nähden.
”Hautojen mutsin” kakkonen tarjoilee joka tapauksessa lajityyppinsä parempaa ainesta, josta ei löydy vakavia vikoja etsimälläkään.