Yhtyeen nimi ja seitsemän kuolemansynnin ympärille rakennettu teema eivät ole kovinkaan innovatiivisia ideoita, mutta halutessaan ne voi nähdä kunnianosoituksena menneelle ajalle.
The Evilin pääjehu Iossif tunnetaan paremmin Sarcófagossa ja lyhyen aikaa myös Sepulturassa ääntään käyttäneenä Wagner Antichristina. Bändin musiikilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä black-, death- tai thrash metalin kanssa, vaikka painavuuden puolesta se voidaan luokitella väljästi äärimetalliksi.
Seven Acts to Apocalypse sisältää melko puhdasta doomia, joskin korvia höristämällä voi kuulla yhtymäkohtia paitsi Celtic Frostin Into the Pandemoniumin suuntaan myös The Devil’s Bloodiin, Mistres Wournousin tapa käyttää ääntään kun viittaa The Mouth of Sataniin.
Vaikka kappaleet ovat suht suoraviivaisia eivätkä sisällä suurempia kommervenkkeja, niiden painostava tunnelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokas ja kuuntelukertojen myötä yhä enenevissä määrin kiehtova.
Paha voisi kuitenkin saada suurempaakin palkkaa viemällä musiikillisen konseptinsa jatkossa vieläkin syvemmälle nykyisen tyylinsä sisään.