Kiinnostavin elementti, aiemmin julkaisematon biisi Piss on pätevä mörssäys, joka on kuitenkin tiputettu alkuperäiseltä levyltä ihan oikeutetusti. Kipaleen säeosa kierrätettiin myöhemmässä tuotannossa, minkä voi mieltää myös merkiksi uraauurtavan yhtyeen kehityskaaresta.
Levyn uudelleenmasterointi ei kuulu oikeastaan kuin kovempana volyymina. Vaikka alkuperäinenkin kiekko soi omaperäisesti ja varsin tykisti, olisi ollut kiinnostavaa kuulla levystä myös päivitetty miksausversio.
Mutta itse levy. Se on, kuten saatesanoissa kerrotaan, luonnollinen kiteytymä siitä, mihin groove metal Panteran käsissä kehittyi. Edellislevyllään Cowboys from Hellillä – joka on musiikillisesti piirun verran Vulgaria antoisampi – bändi ulotteli lonkeroitaan monialaisemmin heavyn suuntaan. Vulgar on kansikuvaansa myötäillen railakkaan riemukasta turpaanvetoa. Melodista laulua ei juuri ole tarjolla, ainakaan puhtaassa muodossa, vaikka toki Phil Anselmolta taittui sekin. Äkäinen ärjyntä oli homman nimi.
Levy on ankara ja aggressiivinen, mutta myös ilmava. Dimebag Darrellin erinomaiset riffit ja tyylikkäät soolot muljahtelevat miellyttävästi myös duurisointuihin. Tämä elementti pitää tunkkaisuuden kaukana tässä tykiksi tiivistetyssäkin olomuodossa.
Vulgarin biisimateriaali on erittäin vahvaa, ja tietystä yksiulotteisuudestaan huolimatta sangen monipuolista. Keskiössä on Walk-tyyppinen nytkivä junttaus, mutta Fucking Hostilen rivakka thrashmäiske ja Hollow’n ja This Loven henkevämpi voimailu tuovat paalutukseen kaivattua vaihtelua.
Alallaan ylittämätön kokonaisuus on klassikkotasoa, eikä sen merkitystä nykymetallin yhtenä oleellisimmista osatekijöistä voi kiistää.