Ruotsin Uppsalassa kolme vuotta sitten perustettu Hexed luottaa debyyttialbumillaan melodisen mahtipontiseen moderniin metalliin.
Yhtyeen voimakastahtoisuus kiteytyy pitkälti laulaja Tina Gunnarssoniin, jonka kohtalokkaasti soivat äänihuulet miellyttävät, vaikka niiden käytössä esiintyykin jonkin verran turhaa repimistä. Vuoropuhelu vaihtuvien mieslaulujen kanssa on sopivan siroteltua säilyttääkseen hohtonsa.
Levyn ensimmäinen puolisko on kauttaaltaan vankkaa tekemistä, ja etenkin vitosraita Exhaling Lifen ote suorastaan riuhtoo kuulijaa rinnuksista. Tämän jälkeen lipsahdetaan kuitenkin keskinkertaisuuteen.
Parhaimmassa vedossaankin yhtye kärsii siitä, että se pauhaa liikaa täydellä painollaan. Vaikka kokonaisvaltainen tarmokkuus on yhtyeen suurin vahvuus, se jättää tunnun, että tässä päästään vasta koskettamaan suurten tunneaaltojen pintaa. Tyrskyt iskisivät turpeammin, jos tuplabassarit taukoaisivat tai soolokitarat ottaisivat selkeän komennon useammin.
Hexedin meno tempaa mukaansa siinä määrin, että siitä on vaikea olla pitämättä. Toistaiseksi mukana on kuitenkin rutkasti yliyrittämistä eikä tarpeeksi koukkuja. Tähdet voivat olla yllättävänkin suotuisia, jos nelikko saa kehiteltyä jatkossa muutaman mieleenpainuvamman melodian ja harkitsee ilmaisukeinojensa käyttöä syvemmin.