Meinasin ohittaa nimen perusteella koko orkesterin, mutta hyvä ettei ennakkoluuloilleen anna aina sijaa. Viisikon aiempi ja vielä hölmömpi otsikko Nakkeknaekker olisi erittäin todennäköisesti ohituksen aiheuttanut.
Noh, ei nimi bändiä pahenna, ja niinpä on todettava, että Neckbreakker lunastaa paikkansa pistäen vanhankin niskan nyökyttelemään vähintään hyväksyvästi.
Perinnetietoinen ja reippaasti mutta jokseenkin rennosti rullaava death metal nappaa mukaansa kuin varkain. Pelkkään menneisyyden palvontaan ei sorruta, vaan musisointiin on ripoteltu sopivasti myös moderneja elementtejä. Kappaleista löytyy tarttuvia rytmisiä jyräyksiä, jotka on kuin suunniteltu pittailuun ja niskanikamien rikkomiseen.
Deathcoren kanssa flirttailu pysyy lähinnä rytmisinä mausteina, ja hyvä niin. Riffeissä on imua, ja Christoffer Kofoedin laulurytmitykset ovat mainioita. Joka osa-alue on kiitettävällä tasolla.
Viitisen vuotta sitten markkinoille tärskähtänyt toinen tanskalainen nuoriso-orkesteri Baest ei tunnu pääsevän lupaavasta alusta huolimatta ykkösliigaa pidemmälle. Saa nähdä, miten näille kavereille käy. Lupaavalta ainakin näyttää, sillä näin tuoreeksi bändiksi homma on kasassa hämmentävän hyvin.