Sitä joko arvostaa luupäistä black metalia tai sitten ei. Vuonna 1989 Profanatican savuavista raunioista noussut Demoncy on ensimmäisiä amerikkalaisia bm-bändejä, eikä pääjannu Ixithran meininki ole noin 35 vuodessa paljon muuttunut. Biisit ovat sitä samaa kamaa, jota muun muassa Suomen oma Beherit takoi alkutaipaleellaan omalla pienellä eteläamerikkalaisella twistillään. Primitiivisyys olkoon nimesi.
Meininki on roisia, likaista, surisevaa ja tykittelevää. Muutamiin strategisiin paikkoihin on sävelletty sopivia hengähdystaukoja, joissa demonit sihisevät ja pihisevät, kellot kumisevat ja synkeä dark ambient surisee taustalla. Tunnelmaa voisi kuvailla saatanalliseksi ja houreiseksi, jopa pilkkaavaksi.
Perinteitä kunnioittavaa jenkkikoohkaahan tämä on, eikä se siitä muuksi muutu, vaikka kuinka monta kertaa kuuntelisi. Mikäli saatanallisuus ja barbaarinen pahuus ovat lempiasioitasi, myös Demoncyn viides levy maistuu varmasti. Pätevä vaikkakin melko helposti unohdettava levy sarallaan.