Persoonallista black metalia – arviossa Urfaust

Arvio julkaistu Infernossa 1/2017.

Urfaust
Empty Space Meditation
Ván

Hollantilainen Urfaust nauttii black metal -piireissä suurta suosiota, mikä ei ole ihme. Kaksikon jatkuvasti muotoaan muuttava ilmaisu on ollut omiaan napsimaan uusia kokeilunhaluisia kuulijoita kyytiin muualtakin kuin kaikkein mustavalkoisimmasta undergroundista.

Vuodesta 2003 kasassa ollut bändi iski itselleni ensimmäistä kertaa oikein kunnolla vasta viime vuonna ilmestyneellä Apparitions-ep:llä. Se toi bändin soundiin kunnolla toismaailmalliset ambientvaikutteet, vaikka onhan noita kuultu aiemminkin, esimerkiksi Geist ist Teufelin (2004) mainiolla Outrolla.

Urfaustin tehokkuus on pohjannut aina musiikin utuiseen ja unenomaiseen tunnelmaan, mutta Apparitionsillä bändin soundi astui askeleen suuntaan, jota yhtye on hakenut oikeastaan koko uransa ajan.

Kuuteen osaan jaettu Empty Space Meditation näyttää todelliset kyntensä lähes kymmenminuuttisella Meditatum II -kappaleella, jonka unenomaiset koskettimet ja monotoninen takominen vievät oikean hetken tullen transsiin. Loput viisi biisiä täyttävät paikkansa mallikkaasti, ja neljättä Urfaust-kokopitkää voi kutsua onnistuneeksi paketiksi, jonka heikkoudet (tai pikemminkin persoonalliset piirteet) näyttelevät nekin tärkeää osaa suuremmassa kokonaisuudessa.

Urfaust on turhan tarkkaan ”black metal -sääntöjä” noudattavien yhtyeiden joukossa oma mielenkiintoinen yksikkönsä. Bändistä voi todellakin sanoa, että sen fokus on ainoastaan musiikissa, ja tällä kertaa tämä riittää kiitettävään lopputulokseen.