Ysärin lopussa perustettu power metal -yhtye Freternia katkaisi lähes parin vuosikymmenen mittaisen hiljaisuuden vuonna 2019 ilmestyneellä paluulevyllään. Nyt on vuorossa paluun toinen näytös.
Perusasiat ovat kunnossa: kitaraa pistetään komeasti solmuun, tuplabasari nakuttaa ja laulua tulee kovaa ja korkealta. Nimestään huolimatta ruotsalainen Pasi Humppi on teknisesti osaava solisti, mutta miehen soundissa on silti jotain, mikä pistää tökkimään.
Albumin alkupuoli tuntuu tahmealta, eivätkä ensimmäiset viisi kappaletta tahdo sytyttää. Keskivaiheilla tapahtuu käsittämätön tasonnosto ja biisit alkavat potkia aivan eri tavalla. Tuntuu kuin kaikki paukut olisi säästelty päätöskolmikkoon, joka todella ansaitsee kehuja. Rallit ovat niin kovaa tekoa, että lauluihin kohdistuva harmituskin unohtuu täysin. Ehkä vika onkin sovituksissa?
The Final Stand tarjoaa kaikkea sitä, mitä genren teokselta sopii odottaa, mutta juuri se on levyn suurin ongelma. Meno on harmittavan suuren osan ajasta yllätyksetöntä ja kaavoihin kangistunutta. Seuraavalle lätylle enemmän Friends in Enemy Landin kaltaisia biisejä, ja ollaan huomattavasti lähempänä maalia.