Pohjalaisen pimeyden ytimeen pureutuva Ondfødt jyrää neljännellään tutulta kuulostavissa merkeissä. Bändin black metal on hioutunut kymmenen toimintavuoden aikana sen verran vakuuttavalle tasolle, että Det österbottniska mörkretiltä on syytä odottaa viimein kunnon tulosta.
Ondfødtin raapiminen edustaa genrensä yllätyksetöntä laitaa, jossa musiikin toimivuus haetaan perusasioiden kautta. Vakituisiksi jäseniksi viime vuonna kiinnitetyt Arctora-miehet Joel Notkonen (basso) ja Tommi Tuhkala (rummut) tuovat kokonaisuuteen oman otteensa, mutta Ondfødtin ominaistyyli pysyy tunnistettavana.
Pohjanmaalla koko tuskaisen elämäni asuneena odotin albumin pureutuvan syvälle lihaan, mutta synkkä fiilis jää lopulta hyvin pinnalliseksi. Bändi tekee periaatteessa kaiken oikein ja kuulostaa hyvältä, mutta viimeinen noste jää yhä uupumaan. Mathias Lillmånsin laulujen avustamalla Where Death Roamsilla päästään jo lähelle sitä, mitä yhtye voi parhaimmillaan olla.
Det österbottniska mörkretille olisi antanut mielellään korkeamman arvosanan, mutta Ondfødtistä on tätä parempaan. Se, milloin bändi osuu häränsilmään, jää vielä nähtäväksi.