Saksalainen post-metal-kollektiivi The Ocean tunnetaan viimeisen päälle hiotuista levykokonaisuuksistaan sekä progressiivisesta ilmeestään, joka on antanut bändille tilaa muuttua.
Tuorein albuminsa on vuoden 2007 Precamberian-albumijärkäleelle jatkoa tekevän levykaksikon ensimmäinen osa. Siinä missä Precambrian kuvaili maapallon syntyä, Phanerozoic-saaga jatkaa kertomalla kasvien, eläinten ja ihmisten saapumisesta pallolle.
Phanerozoic sijoittuu musiikillisesti viimeisimpien The Ocean -levyjen linjalle, eli luvassa on monipuolista ja pitkälle venytettyä metallia, jota on luovuudessaan ja tyylissään helpointa verrata kaiketi Cult of Lunaan. The Ocean on kuitenkin liikkeissään liukkaampi ja sujuvampi.
Raskaan kitaravyörytyksen ja huudon vastapainona kuultava herkempi linja tuntuu olevan tällä kertaa hyvin hanskassa. Keskimäärin kymmenminuuttisiin kappaleisiin mahtuu monenlaista, mutta kaikkein metallisimmat jutut rupeavat tuntumaan The Oceanin käsittelyssä jotenkin kuluneilta – etenkin, jos vertailukohtana käyttää juuri Precambriania, jonka hurjimpien vyörytysten keskellä ihminen tunsi olonsa pieneksi.
Palaeozoic on perushyvä suoritus, mutta eipä siitä ole räjäyttämään tajuntaa.