Puhtaasti lappilaiseen mystiikkaan pohjaavia black metal -yhtyeitä ei tule mieleen entuudestaan lainkaan. Toisen levynsä julkaissut Nôidva operoi siis melko neitseellisellä maaperällä, vaikka musiikillinen linjansa ei esittele mitään mullistavaa ja ennenkuulematonta.
Nôidvan takaa löytyy porukkaa muun muassa Sacrificium Carmenista, joten bändin musikantit eivät ole aloittelijoita. Tämän kuulee soittopuolelta, joka toimii musiikkityylin puitteissa pätevästi, eikä yhtyeen otteissa huomaa horjumista tai epävarmuutta. Omaan tekemiseen uskotaan ja sen annetaan myös kuulua.
Lappish Shatanismiin tutustuminen ilman sanoituksia tuntuu hieman turhauttavalta, sillä suuri osa albumin identiteetistä lienee juuri sanoissa. Itse sävellykset ovat hieman odotettua ronskimpia ja maanläheisempiä, niin sanottua ”peruskamaa”, mutta miellyttävällä tavalla myös omailmeisiä ja paikoin iskeviäkin.
Pohjoista mystiikkaa, samanismia ja melodisehkoa mustaa metallia yhdistelevä albumi näyttää parhaat puolensa loppua kohden. Mistään huipputason julkaisusta ei kuitenkaan ole kyse, joten yhtyeellä on vielä varaa hioa ilmaisuaan.