Progressiivisen voimametallin elementit tasapainossa – arviossa Simulacrum

Levyarvio julkaistu Infernossa 7/2015.

14.10.2015

Simulacrum
Sky Divided

Inverse
4_kirvesta

Simulacrum on saanut kolmivuotisen projektinsa eli scifiteemaisen kakkoslevynsä valmiiksi. Tulos osoittaa yhtyeen ottaneen kehitysaskeleita ihan joka saralla. Ei sillä, ettäkö debyyttilevy Master and the Simulacrum olisi ollut huono, mutta nyt palikat ovat osuneet entistä paremmin paikoilleen.

Tällä kertaa on panostettu konseptiin, ja levyltä julkaistaankin kolme eri musiikkivideota. Vaikutteiksi on mainittu muun muassa Fall Out, Mad Max ja Maailmojen sota. Tarina ei ole ehtinyt täydessä mitassaan vielä avautua, mutta kyllä sieltä kaikki genren peruselementit löytyvät. Kappaleet puhkuvat kosmista uhoa ja tuhoa suorastaan iskeviä melodioita ja riffejä pursuten.

Simulacrum on saanut progressiivisen voimametallinsa elementit tasapainoon ja kyennyt yhdistämään virtuoosimaisen soitintaiteilun tarttuviin sävellyksiin ihanteellisella tavalla. Tässä mielessä yhtyeestä tulevatkin mieleen sellaiset orkesterit kuin Symphony X ja Threshold.

Sky Divided on monipuolinen ja seikkailullinen kokonaisuus. Yhtye ei ole tyytynyt toistamaan genren peruskliseitä, vaan uskaltaa hakea ideoita boksin ulkopuolelta. Tästä on hyvänä esimerkkinä Brokenin fonisoolo (Max Zengerin soittama), joka luo vähän rennompaa ja pehmeämpää tunnelmaa kappaleeseen kuulostamatta kuitenkaan juustoiselta. Muutenkin levyltä löytyy sovituksellisesti todella raikkaita ratkaisuja, ja ennen kaikkea tyylitajua.

Kun albumi sisältää Behind the Belt of Orionin, nimibiisin ja Deep in the Trenchesin kaltaisia laatusävellyksiä, allekirjoittaneella ei ole turhan paljon aihetta harmistukselle. Ei varmaan muillakaan.

Lisää luettavaa