Misotheistin operaatio kolmen kappaleen mittaisilla levyillä saa jatkoa. Kolmas albuminsa tuntuu painottavan yhtyeen omalaatuisia piirteitä entisest… eikun hetkinen, nythän ollaan todella tuttujen hommien parissa!
Viimeistään nyt on myönnettävä, että Misotheist kuulostaa Mgłalta – paikoin jopa liikaa. Itse asiassa musiikkinsa on suurilta osin kuin hitaampaa Mgłaa vahvoin death metal -painotuksin. Tässä ei ole suinkaan mitään väärää, mutta vastaavia ryhmiä tuntuu purskahtavan esiin aivan liian tiuhaan tahtiin.
Misotheistillä on kieltämättä hieno kyky rakentaa kappaleitaan tyhjästä täyteen, ja kliimaksit ovat parhaimmillaan todella maittavia. Kolmen biisin kokonaisuudessa on suunnitelmaa ja rakennelmallisuutta, mutta puolalaisbändin jättämä varjo on – joko tarkoituksella tai tahallisesti – niin vahva, että levy jää puolitiehen.
Kiekolla on kuitenkin hetkensä, jotka ovat sen verran hyviä, että niitä ei käy sivuuttaminen. Misotheist kuulostaa tosin niilläkin vain jo entuudestaan tutuilta bändeiltä, joiden listaaminen täyttäisi helposti lehden lopun tilan.