Oululaisen Rodent Epochin vuonna 2018 ilmestynyt Rodentlordesikoinen oli kaikessa roskaisuudessaan ja holtittomuudessaan mielenkiintoinen albumi. Hallitun kohkaamisen seasta löytyi selkeä punainen lanka.
Hidden Temple on jopa edeltäjäänsä huolitellumman kuuloinen ja kappaleissa on uudenlaista ytimekkyyttä. Musiikkinsa on yhä hivenen thrashiin nojaavaa black metalia, mutta mukana on paljon uusia sävyjä, jotka viittaavaat mustan metallin ”teatraaliseen” suuntaan, mikä on sinällään yllättävää.
Rodent Epochin soittopuoli on hyvin hallussa ja tuhdit soundit tukevat yhtyeen raakaa ilmaisua mallikkaasti. Albumi vaikuttaa kunnianhimoiselta ja rajoja rikkovalta, mutta omasta mielestäni homman olisi voinut viedä vieläkin pidemmälle. Näiltä miehiltä nimittäin löytyy keinoja ja taitoa tätäkin hurjempiin irtiottoihin.
Onko Hidden Temple sitten tarpeeksi hullua black metalia? On ja ei. Odotan, että kvintetti repii esiin itsestään vielä yhden lisävaihteen, joka varmistaa huippusuorituksen. Yhtyeessä on oikeasti saumoja melkeinpä Suomen Dødheimsgardiksi asti.