Neljännellä levyllään esiintyvän Balmogin takaa löytyy jäseniä Espanjan äärimetallikentän huippubändeistä kuten Ovaknerista ja Teitanbloodista, joten Evellä on ainakin teoriassa kaikki mahdollisuudet kovaan lopputulokseen.
Balmogin musiikin määrittävin osa-alue on odotetusti black metal, mutta tyylipuhtaaksi genrensä edustajaksi bändiä ei arvaa sanoa. Sävellyksissään kun lymyilee paljon muitakin vaikutteita aina post-punkista psykedeeliseen ambientiin.
Yhtyeen ilmaisussa on paljon samoja sävyjä parin viime levynsä aikaisen Secrets of the Moonin kanssa, mutta siellä täällä välähtelevät myös Celtic Frost ja Shining. Kokonaiskuvaa voi siis pitää jopa kokeilullisena, mutta Balmogin rahkeet eivät riitä pitämään touhua niin mielenkiintoisena, että 40-minuuttisen levyn laskettelisi läpi täysin nikottelematta.
Eve sijoittuu genrensä keskitason tuntumaan, joskin aavistuksen keskimääräistä mielenkiintoisemmat musiikilliset ratkaisut nostavat sen pykälän verran plussan puolelle. Mikäli saman osaston kamaa pitäisi kuunnella enemmälti, tarttuisin mieluummin vaikka aiemmin mainitun Secrets of the Moonin tuotantoon.