Ymmärrän, että peruskuolon kanssa pelaamiseen vuosia sitten kyllästynyt tuottajalegenda Scott Burns palasi kammiostaan päivänvaloon juuri tämän levyn myötä. Till the Dirtin debyytillä oikeastaan mikään ei ole mallia ”perus”.
Homman päällikkönä hääräävä Atheistin Kelly Shaefer ei suoraviivaista biisiä varmaan kykene tekemäänkään. Aina pitää olla mutkaa ja kiemuraa. Niitä riittää tälläkin levyllä, mutta ei homma pelkästään siihen jää. Outside the Spiral tulee olemaan haastava pureskeltava puristeille. Nyt kaadetaan karsinoita ilman mitään sääliä.
Till the Dirtin death metalin sukuinen musiikki ei ole valtavan kaukana Atheistin vastaavasta. Nyt Shaefer hyödyntää tavaramerkkirääkynänsä lisäksi runsaasti puhtaita lauluja, jotka kulkevat monesti eräänlaisia grunge-polkuja. Osin tämän vuoksi Outside the Spiralin äärimetallissa on ysärin tuoksua, vaikka musiikki muuten onkin aikaan sitoutumatonta progressiivista hybridimallia.
Meno ei ole samalla tavalla hullua kuin Atheistin jatseimmat tapaukset, mutta blastistä vaihtoehtorocktunnelmiin ja takaisin vaihtelevat biisit aiheuttavat alkuun nielaisun tai pari. Lopulta Outside the Spiral osoittautuu kuitenkin raikkaaksi ja viihdyttäväksi rajojenrikkojaksi.