Parin vuoden takainen Tyrant oli armotonta melodioilla höystettyä deathcorea. Xenocide jatkaa samaa menoa.
Avausraita Void antaa kuulijalle parisen minuuttia aikaa valmistautua kunnon murjontaan. Kakkoskipale Prismatic Abyss heittää suoraan kiehuvaan kattilaan. Raskaat kitaravallit vyöryvät päälle blastbeatillä ja breakdowneilla höystettynä. Aavemaiset kitaramelodiat pitävät huolen, että painostava tunnelma säilyy loppuun asti.
Onhan tämä kuultu ennenkin, mutta australialainen tappokone pitää kuulijan otteessaan. Esimerkiksi The Soulless Acolyte ja Cynical Entity tykittävät kaikilla sylintereillä. Erebus on nimensä mukainen massiivinen järkäle.
Tykityksen teho alkaa laantua levyn loppua kohden. Mättö–breakdown–melodinen kitaraoutro -yhdistelmä ei enää säväytä niin kuin avausraidoilla. Aversions Crown tekee sen mitä tekee hyvin, mutta uusia ulottuvuuksia kaipaava jää kylmäksi.