Suonenjoen grunge-viisikko on perustettu jo viime vuosituhannen puolella, mutta vasta uudella kierroksella päästään debyyttilevyn pariin. Ja aivan mallikkaasti päästäänkin: Astialla analogisesti toteutettu kiekko kuulostaa etenkin vinyyliltä luonnollisen murealta ja täyteläisen jämäkältä.
Muoto on kunnossa, ja biisimateriaaliakin voi luonnehtia vähintäänkin päteväksi. Ysäriesikuvien apinointia ei pahemmin kuule, vaikka totta kai klassikot ovat tasolla tai toisella läsnä. Scarlet tuuttaa paikoitellen aika raskaasti, mutta myös kevyempi ja akkaripainotteisempi ilmaisu tuntuu luontevalta. Dynamiikkaa riittää ja kokonaisuus on oikein mallikas, joskaan selkeää johtotähteä asiallisesta mutta hiukan hajanaisesta biisikatraasta ei oikein löydy.
Napakasti ja hyvällä tatsilla toteutettu levy kuulostaa rehelliseltä ja aidolta. Siellä täällä kuuluu ihmismäistä epätäydellisyyttä, mikä kuuluu asiaan. Myös se yleisin suomigrungeilijoiden ongelma on hoidossa: laulupuoli toimii lausumista myöten mainiosti, eikä edes muutama vähän hankalasti venytelty melodiakulku pahemmin ahdista.
Suomalaisittain pistettynä: ei ollenkaan paskempi.