Ei ole mikään ihme, että Alarm! räimii esikoisellaan rennosti rullaavaa hardcorea. Kolme neljäsosaa yhtyeestä nimittäin tulee pari vuotta sitten pillit pussiin panneesta Victimsistä.
Menneisyyttä ei ole lähdetty toistamaan sellaisenaan, vaan crustahtavan pohjan päälle on ympätty kevyesti melodiaa biisien ja kokonaisuuden pysyessä kuitenkin asiaankuuluvan ytimekkäinä.
Ensipuraisu levystä on positiivinen. Rujoimman räävittömyyden välttely ja tarttumapintaa kaihtamaton lähestymistapa kuulostaa riittävän omanlaiselta ja tuoreelta. Albumin loppupuolella on myös pidempää hidastempoisuutta, joka sekin toimii ruotsalaiseen malliin.
Hyvä levy, siis? Pohjimmiltaan kyllä, mutta mitä paremmin musiikkiin paneutuu, sitä enemmän alkaa tuntua, että kappaleista uupuu varsinainen sisältö. Bändin keskeinen musiikillinen ajatus on heti kättelyssä hyvin hallussa ja intensiivisellä otteella on saatu paikattua osa tyhjyyden tunteesta, mutta levy ei herätä edes ajatuksen tasolla halua ryhtyä riehumaan. Ehkä bändin tulisi siirtyä joko perinteisen riehakkaaseen ilmaisuun tai entistä kauemmaksi siitä.