Kyseessä on toinen peräkkäinen albumi, joka on tehty tuottaja Nick Raskulineczin (Foo Fighters, Danko Jones, Deftones) kanssa, ja yhteistyö tuottaa nytkin maukkaita hedelmiä. Mukana ei ehkä ole samalla tapaa suoraan tajuntaan iskeviä kappaleita, joita tarjottiin edellisellä Snakes & Arrows -levyllä (2007) muun muassa kuulaankauniin Far Cryn muodossa, mutta sekä soundit, soittojälki että kappaleet ovat tanakampaa tavaraa. Kuuleman mukaan Rackulinecz on pitänyt studiossa toverillisen tiukkaa kuria, ja se kyllä kuuluu.
Oivallisena esimerkkinä kappalemateriaalin loistavuudesta toimii vaikkapa seitsemäs kappale Seven Cities of Gold, joka etenee ennen kaikkea Geddy Leen ankaran bassopoljennon voimalla mutta sisältää myös väkeviä melodioita. Sitä seuraava Wreckers ja sen jousitaustat puolestaan ovat jotain, jota kotoinen CMX voisi mahtipontisimmillaan saada aikaan. Suureellisuudesta huolimatta tämäkin kappale pidetään suhteellisen maltillisessa viiden minuutin mitassa.
On ehkä kliseistä sanoa näin, mutta Clockwork Angels yhdistelee parhaita elementtejä Rushin pitkältä uralta. Kahden viime vuosikymmenen aikana käytetyt raskaat kitarat yhdistyvät 80-luvun ilmaviin tunnelmiin, kaiken taustalla vaikuttaa jo 70-luvulla löydetty raikkaan progressiivinen ote ja bassopedaalitkin tekevät paluun vuosien tauon jälkeen. Clockwork Angels on todellinen mestariteos.