Espanjalaishemmo Vicente Paya vaikuttaa tosi monessa yhtyeessä. Joitain hänen bändeistään ovat goottidoom-akti Golgotha, stoner-rykmentti Bis•nte sekä dödisryhmät Decrapted ja Unbounded Terror. Tänään soup du jour on old school -hevi, jota Paya kavereineen suoltaa juuri niin kipinöivän energisesti ja vetreästi kuin kuuttakymppiä käyvien ukkojen harrastebändiltä voi odottaa.
Sons of Cultin debyytti on niin vanhakantainen pläjäys, että se olisi ollut relevantti ehkä 50 vuotta sitten. Hyvä se ei olisi ollut silloinkaan. Biisit on läpsytelty luvattoman laiskasti ja äännelty Ammu-vainaan nuotilla. Perinnehevin kierrättämisessä ilman vässyttelyä ja väkisin pungertamistakin on sama vika kuin vhs-videokopioissa: joka kierros on entistä paskempi.
En tiedä, kuka tällaista ikämiesten sekundalaatuista brittihevipeesailua jaksaa kuunnella vuonna 2023, mutta ehkä Paya on usean pumpun takapiruna levylafkalle niin arvokas, että hänen biisinsä julkaistaan, olipa musa mitä ja minkä tasoista tahansa. Kertoo paljon, että levyn päättävä MSG-laina on eksponentiaalisesti parempi kuin yksikään kulttipoikien omista biiseistä.