Edellislevy The Ruins of Fading Lifesta on kulunut viisi vuotta, ja Crypt Sermon on ottanut selkeän harppauksen kohti laadukkaampaa ja enemmän omanlaistaan ilmaisua.
Alkuaikojen Candlemass tulee yhä mieleen paikoin vahvasti – esimerkiksi avauskappale Glimmers in the Underworldin laululinjat ovat melko lähellä Mirror Mirroria. Selkeistä vaikutteista huolimatta amerikkalaisten musiikkia ei oikein osaa mieltää doomiksi. Eeppiseen suuntaan kallellaan olevaa hidastelua on joka tapauksessa ripoteltu sinne tänne. Saatetekstin määritelmä ”dark heavy metal” on erityisen osuva etenkin 11-minuuttisen tumman ja tanakan päätöskappaleen kohdalla.
Kun kokonaisuus on edeltäjäänsä selkeästi harkitumpi, syvällisempi ja tiiviimpi, The Stygian Rose ei nouse vain yhtyeen parhaaksi levyksi vaan samalla alkuvuoden vahvimpien yllättäjien joukkoon. Jo ihastuminen vaatii paneutumista, mutta rakastumiseen vaadittaisiin parit selkeät klassikkotason hitit mieleenpainuvine kertosäkeineen.