Selkeästi huonompaakin on kuultu – arviossa Destruction

Julkaistu Infernossa 10/2017.

12.04.2018
Destruction
Thrash Anthems II
Nuclear Blast

Vanhojen, osin melko karusti äänitettyjen kappaleiden uusintaversiot olivat perusteltu ratkaisu vielä kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin levylle revittiin kahden uuden raidan ohella neljätoista ikiaikaisempaa veisua teutonirässin kulta-ajoilta. Mukaan olivat toki valikoituneet ne kaikkein suurimmat alkupään levyjen suosikit.

Näin toisella kierroksella laareja on kaiveltu entistä syvemmältä, eikä tappoprosentti ole täten enää aivan yhtä kova. Toisaalta näitä hitusen harvemmin kuultuja raitoja voi kuunnella tuoreemmalla korvalla. The Antichrist, Black Death ja United by Hatred ansaitsevat uudet versionsa, sillä toteutus toimii. Myös ensimmäiseltä demolta versioitu Frontbeast on mukava yllätys, sillä kappaletta ei koskaan äänitetty varsinaiselle studiopitkälle.

Soundi on toki nykymittapuun mukaan kasvatettu, eli vanhempien versioiden köpöilevästä toteutuksesta ei ole mukana paljoakaan – mikä on tietysti koko julkaisun idea. Piti tästä sitten tai ei, Thrash Anthems II soi edeltäjäänsä jykevämmällä potkulla eikä kitaroistakaan ole onneksi leikattu aivan kaikkea rosoa.

Julkaisun luonteesta johtuen arvosana jää perin mauttomaksi, mikä ei täysin kuvasta itse musiikin laatua ja nautittavuutta. Takaraivossa jyskyttävästä tarpeettomuuden tunteesta on kuitenkin vaikea päästä eroon, sillä aika tunnepohjaisia juttujahan nämä uusintaäänitykset tuppaavat olemaan.

Sanotaan nyt näin, että selkeästi huonompaakin on kuultu, ja Destructionin tapauksessa ero alkuperäisten tuotantoarvoihin on perin suuri. Toisille kauhistus, toisille varovainen ilo. Tuskin kukaan näistä nyt kuitenkaan aivan silmitöntä riemua voi repiä?

Lisää luettavaa