At the Ruins lienee konkreettisimmin luokiteltavissa melodiseksi death metaliksi selvillä thrashvaikutteilla, mikä kuulostaa paperilla tasan yhtä tylsältä kuin itse levyllä. Kohtuullisen hyvin kulkevalla soitolla ei pahemmin juhlita, mikäli biisien sisältö kumisee tyhjyyttään.
Sorrowedin suurin ongelma on, että bändi ei yksinkertaisesti saa kappaleisiinsa oikein minkään sortin iskevyyttä. Musiikki vain tulee ja menee, eikä kuulijalle jää pureskeltavaksi kuin mauton klöntti selkeää alennuskorimättöä.
Tällaista musiikkia on varmasti mukava soittaa, mutta yleiseen levitykseen levyä olisi tuskin kannattanut laittaa demoformaattia kummemmassa muodossa. Ihmeitä saa tapahtua, mikäli Sorrowed meinaa nousta vielä varteenotettavaksi onnistujaksi.