Forsmániksi nimetyn kokoonpanon ei odottaisi soittavan black metalia, mutta niin vain luukuista kajahtaa ulos aivan ehtaa islantilaista mustaa – ja täysin kotimaansa viime vuosien tyylille uskollisesti.
Ainoastaan kahden vuoden ikäinen yhtye tarjoaa esikois-ep:llään melko kaoottista ja riitasointuista tykitystä, mutta muistaa myös synkän tunnelmoinnin merkityksen. Laulupuolella nojataan korkean kärinän sijasta deathmetalliseen murinaan, joka on tasapaksuudessaan aivan liian puuduttavaa. Myöskään sävellykset eivät pääse loistamaan yksilöllisyydellään.
Dönsum i Logans Ljóman neljään biisiin mahtuu hippunen vaihtelua, mutta linja on pääpiirteittäin niin stereotyyppisen islantilainen, että Forsmánia ei voi kuvailla millään tapaa mielenkiintoiseksi tulokkaaksi.
Mikäli esimerkiksi Misþyrmingiä ei olisi koskaan perustettu ja Forsmánin lyhytjulkaisu olisi ilmestynyt kymmenen vuotta sitten, nelibiisistä julkaisua saattaisi kuunnella aivan toisenlaisin mielin.