Selkeästi uudemman ajan metallivyörytystä annosteleva Praise the Plague iskee kolmannellaan synkkyyden ytimeen. Bändiltä tuntuu puuttuvan tahtotila minkäänlaisten ylevien tai positiivisten tunteiden välittämiseen, mikä muodostuu nopeasti albumin määrittäväksi tekijäksi.
Yhtyeen musiikki on tasapainoinen sekoitus black metalia ja sludgea. Mukana on myös post-alkuisille genreille ominaista viipyilevää jumitusta sekä funeral doomista tuttua syvällä mönkivää laahausta, mutta nämä piirteet ainoastaan maustavat musiikkia hienovaraisesti.
Levyltä löytyy kuusi kappaletta ja kestoa alle 40 minuuttia. Mitta tuntuu perustellulta, sillä näin tummien tunnelmien parissa vietetty aika käy pidemmän päälle raskaaksi. Bändi onnistuu tuomaan esiin tärkeimmät piirteensä, ja uskon, että kokopitkä toimii hyvänä käyntikorttina ja tiivistelmänä Praise the Plaguen olemuksesta.
Saksalaisten homma tuntuu olevan nuorehkosta iästä huolimatta hyvin hanskassa. Pikimustasta musiikista kuulee itsevarmuuden, mikä jättää uskoa, että yhtye kykenee jatkossa parempiinkin levyihin.