Lindemann
Skills in Pills
Warner
Nimikin jo kertoo, kenen faneja tässä houkutellaan. Mielessä häivähtää lievä säälintunne, että Skills in Pillsin sävellykset on kreditoitu itseoikeutetusti tuotannostakin vastaavalle Peter Tägtgrenille. Silti omia bändejään suvereenisti luotsaava, meriittiä useilla vuosikymmenillä studiohommissa saavuttanut silmäpussimies on todennäköisesti sortunut kaveruussuhteen nimissä mallintamaan levyllisen Rammsteinia.
Tägtgrenin ja Till Lindemannin yhteisprojekti herättää kaikenlaisia ajatusleikkejä. Muodoltaan jetsulleen oikealta Rammstein-levyltä kuulostava albumi sopisi kuvitteelliseen skenaarioon, jossa Saksan poikien ura ei olisi koskaan lähtenyt toivotulla tavalla ja bändi olisi ryhtynyt tavoittelemaan kansainvälisiä markkinoita epätoivoisesti vielä kerran englanninkielisellä albumilla. Varuiksi rimaa on himppusen laskettu, että vitsi menee varmasti perille.
Kyllähän tekijämiesten status toki kuuluu. Biisit tamppaavat juuri niin kuin pitääkin, ja Lindemannin rallienglanti huvittaa hetkellisesti. Mutta tällaisten tekstien laulaminen ja vielä kanteen pränttääminen ei välttämättä ole timanttisin idea. Visuaalisesti näyttävää kansivihkoa selatessa mieleen hiipii ilkeä ajatus, että koko hommassa on panostettu muuta enemmän bändikuvien kekseliäisyyteen ja taiteellisiin asetelmiin.
Jormakkaa tulitusta kuuntelee taustalla hyvinkin mielellään. Ronskilla kädellä räimitty sinfonisuus ja kosketinmatot kuulostavat mukavan reteältä. Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa into hiipuu. Kunnianhimon puute ja Lindemannin puutteelliset kyvyt totutun äänialansa ulkopuolella, erityisesti vähänkään herkkyyttä vaativissa kappaleissa, tulevat selväksi.
