Kaksi pähkähullua tiedemiestä – haastattelussa Rammstein-keulakuva Till Lindemann

31.08.2015

Vuoden alussa jysähti melkoisen raskas uutispommi: Rammsteinin jylhä keulakuva Till Lindemann ja lukemattomissa liemissä marinoitu muusikko-tuottaja Peter Tägtgren olivat ryhtyneet yhteistyöhön. Nyt tämän löylynlyömän visionäärikaksikon ensimmäiset pillerit alkavat olla jaossa – ja lisää on luvassa myöhemmin.

Onhan sitä tullut eksyttyä monenlaisiin tilanteisiin, mutta tämä on kieltämättä sieltä erikoisimmasta päästä. Näytöksen tapahtumapaikkana toimii Pärlby, pikkuruinen kylä Keski-Ruotsissa, Ludvikan kaupungin lähellä, ajankohdan sijoittuessa viime helmikuulle.

Ison talon keittiössä häärii parikymmentä ihmistä, siis suunnilleen koko Pärlbyn väestö, nauttimassa leveälle tammipöydälle asetetuista juomista ja ruoasta. Talon isäntä, Hypocrisy/Pain-kippari ja lähes legendaarinen tuottaja Peter Tägtgren, ei yllättäen kaada tänään kurkkuunsa tippaakaan alkoholia.

– En yksinkertaisesti pysty hörppäämään. Olen niin järjettömän flunssainen, etten voi pahentaa oloani keittohommilla, muusikko puistelee päätään.

Ja kun Peter Tägtgren vakuuttaa näin, häntä on parempi uskoa. On niin, että hapan on maittanut tälle ruotsalaiselle aina mukavasti, ja hän ottaisi toki tänäänkin muutaman aivan mielellään, vaikka sitten seuran vuoksi – jos vain pystyisi. Tämän ounastelun vahvistaa juhlahumuun liittynyt Peterin isä (!).

– Homma kulkee suvussa, ainakin minun ja poikani osalta… Ymmärrän Peteriä äärimmäisen hyvin, sillä me Tägtgrenin miehet joko otamme tai emme ota. Ja juuri tänään Peter ei voi ottaa. Sinä ymmärrät varmaan suomalaisena tämän varsin hyvin, pappa-Tägtgren naurahtaa.

Pöydällä makaa Suomesta tuliaisena tuotu salmiakkipitoinen koskenkorvapullo. Musta kulta ei puolestaan maistu vanhemmalle Tägtgrenille.

– En uskalla ottaa väkeviä pisarankaan verran. Se olisi nimittäin menoa sitten!

Pöydän päässä istuvalle rotevalle vaaleatukkaiselle herrasmiehelle salmiakki sen sijaan maistuu. Rammsteinin keulakuvana maailmanmaineeseen karauttanut Till Lindemann itse asiassa rakastaa tätä herkullista suomalaistuotetta.

– Soitimme Rammsteinin kanssa Helsingin Hartwall-areenalla vuonna 2012. Minä ja kosketinsoittajamme Christian [”Flake”] Lorenz olemme erityisen vankkoja salmiakkikossun ystäviä, ja keikan jälkeen… no, sanonpa vain, että se salmiakkiralli saavutti melkoiset mittasuhteet, Lindemann nauraa.

Tänä iltana juomaralli ei saavuta oikein minkäänlaisia mittasuhteita, sillä Lindemann ja Tägtgren ovat lähdössä jo aamulla kohti Pariisia. Siellä kaksikon olisi tarkoitus puhua ranskalaisille toimittajille yhden työpäivän ajan uudesta Lindemann-yhtyeestä. Kuumeinen Tägtgren kauhistelee haastattelusavotan mittaa kerran jos toisenkin, ja jossain vaiheessa Lindemann huomauttaakin ystävällisesti, että hän voi aivan hyvin hoitaa seuraavan päivän juttutuokiot yksinkin.

Moinen ei kuitenkaan tule kuuloonkaan, ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin: Tägtgrenin työmoraali on korkealla tasolla – kun tehdään töitä, silloin tehdään töitä. Toiseksi: Lindemann on nimenomaan yhtye, joka on toiseen suuntaan kallistuvasta nimestään huolimatta yhtä kuin Till Lindemann ja Peter Tägtgren.

– Nimen keksiminen oli suunnattoman hankalaa. Mietimme kaikenlaisia vaihtoehtoja todella pitkään, mutta yksikään innostavalta vaikuttanut nimi ei ollut enää vapaana, Till kertoo.

– Jossakin vaiheessa jouduimme toteamaan, että Lindemann taitaa loppujen lopuksi olla paras vaihtoehto. Rammsteinin ansiosta nimeni on kuitenkin suhteellisen tunnettu, ja Lindemann on myös varsin käyttökelpoinen sana kansainvälisestikin ajatellen. Peter tuossa juuri hymähtikin, että ”tosiaan, Lindemann saattaa olla vaikkapa japanilaisille helpompi kuin Tägtgren”.

Ei mitään lämmittelyjä

Jos edellä kuvailtu illanvietto napsahtaa ”enpä olisi välttämättä uskonut, että tällaiseenkin pöytään joskus päädytään” -osastolle, niin melko erikoisena näyttäytyi myös sitä edeltävä iltapäivä.

Tägtgrenin talon vierestä löytyvän maineikkaan Abyss-studion – tuttu paikka muun muassa Children of Bodomille, Immortalille ja Dimmu Borgirille – sisällä on käynnissä Lindemannin Skills in Pills -debyyttialbumin bonusbiisien lauluraitojen viimeistelysessio.

Eikä siinä suinkaan kaikki. Abyss-studion ja Tägtgrenin omakotitalon väliin mahtuvalle peltokaistaleelle on parkkeerattu helikopteri. Se ei ole paikalla pelkästään huviajeluja varten, vaan kopteria on tarkoitus hyödyntää Skills in Pillsin making of -videopätkien kuvauksissa. Masiinan on tarkoitus karauttaa pian ilmojen teille, mutta Lindemannilla ei ole mitään kiirettä, mies nimittäin istuskelee Abyssin vieressä avautuvan järven jäällä. Laulaja on lähtenyt pilkille.

– Till, tulehan jo sieltä. Näiden lentäjien täytyy lähteä kohta kotimatkalle, ennen kuin tulee liian pimeää, Peter huhuilee.

Pian kopteri pöriseekin jo Abyssin yläpuolella, ja videokamerat laulavat niin rakkineen sisällä kuin maanpinnallakin. Kohtaus on ykkösellä purkissa, ja työpäivä pääsee jatkumaan hieman lämpimämmissä merkeissä studion uumenissa. Rankasti röhivä Tägtgren on melkein vuodepotilaana, ja miksauspöydän nappuloita onkin tullut vääntämään Tägtgrenin läheinen ystävä, samalla kylällä asuva studiovelho Jonas Kjellgren.

Ei mitään lämmittelyjä. Till Lindemann asettuu saman tien mikrofonin ääreen, ja kohta miehen äärimmäisen tunnistettava lauluääni tekee viiltoja Abyssin sisäilmaan. Kjellgreniä sohvalta käsin ohjeistava Tägtgren nyökkäilee tyytyväisenä.

– Tillin kanssa työskenteleminen on älyttömän hienoa. Mies on toki kaikin puolin piinkova ammattilainen, mutta eräs hänen mahtavimmista puolistaan on nopeus. Nauhoitimme Skills in Pillsin ensimmäiset lauluosuudet joskus viime syksynä, ja tuo sessio jäi erittäin hyvin mieleen… Till nimittäin saapui Abyssille joskus keskipäivällä ja ryhdyimme saman tien työskentelemään. Useamman kappaleen lauluosuudet olivat purkissa vain muutaman tunnin kuluttua!

Niin, ne Lindemannin lauluosuudet… Rammsteinin lyriikathan ovat olleet kautta yhtyeen uran enemmän tai vähemmän kaksimielisiä, provokatiivisia, härnääviä ja hyökkääviä. Välillä tulkinnanvaraa ei ole jäänyt vähänkään vertaa, kuten esimerkiksi osittain englanniksi esitetty Pussy todistaa. Täytyy silti muistaa, että Rammsteinin tekstit ovat suurimmalta osaltaan saksankielisiä, eivätkä niiden perimmäiset salat ole tämän vuoksi koskaan auenneet saksaa ymmärtämättömille Rammstein-faneille.

Äärimmäisen selvää englanninkielistä laulua sisältävä Skills in Pills muuttaa asian kertaheitolla. Golden Shower (kyllä, otsikko tarkoittaa juuri sitä) ja Praise Abort (Tillillä on jälkikasvua, mutta lisää ei taida olla luvassa) kertovat jo pelkillä otsikoillaan pelin hengen. Esimerkiksi Fat ei puolestaan paljasta vielä nimellään kaikkea, mutta tämäkin kappale on juuri sitä itseään: ”Call me freaky, call me sick, I like it sticky, I like it big, I hate it skinny, I hate it flat, I don’t need mini, I like it fat.”

– Enemmän tai vähemmän epätavallinen seksuaalisuus on aina ollut iso osa sanoituksiani. Viimeistään tämän levyn myötä muutkin kuin saksalaiset ymmärtävät sen, Till nauraa.

– Tekstit vaikuttivat myös Skills in Pillsin sävellyksiin. Tavallaan me yllytimme toisiamme yhä hurjempiin suorituksiin. Saatoin esimerkiksi kirjoittaa jonkin reippaasti överiksi menevän tekstin ja lähettää sen Peterille saatesanoilla ”yritäpä tehdä riffejä, jotka nokittavat tämän sanoituksen”.

Albumin ensimmäinen single on Praise Abort, jonka otsikko saattaa kuulostaa joidenkin mielestä melko roisilta. Eiväthän kaikki katolilaiset varmaankaan jaa paavin tiukimpia oppeja, mutta katolilaisia on maailmassa kuitenkin toista miljardia.

– Hei, eikös rock’n’rollin pidäkin olla vaarallista?

Ehkä sitten jonakin päivänä

Kurkistetaanpa tässä vaiheessa vähän taaksepäin, sillä monet varmasti pohtivat, miten nämä kiireiset herrasmiehet kohtasivat toisensa ja miten Lindemann-yhtye oikein sai alkunsa. Ensimmäiset viralliset tiedot tästä hieman yllättävästä ruotsalais-saksalaisesta bändistä saapuivat julkisuuteen vasta tammikuun alussa, vaikka projekti sai tavallaan alkunsa jo viitisentoista vuotta sitten.

– Rammsteinin herrathan viettivät paljon aikaa Ruotsissa esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa, sillä heidän levyjensä miksaukset tapahtuivat Tukholmassa, Peter aloittaa.

– Pain oli tuolloin kiinnitetty Universal-levylafkalle, joka julkaisi myös Rammsteinia. Heitinkin kerran eräällä Universalin-tutulle, että ilmoitahan sitten, kun nämä saksalaiset ilmestyvät seuraavan kerran kaupunkiin. No, menin sitten tapaamaan äijiä ja ystävystyin muun muassa Tillin ja Flaken kanssa. Rammsteinin miksaukset kestivät tietenkin viikkokausia, ja Till tekikin useampia vierailuja Pärlbyhyn jo silloin viisitoista vuotta sitten.

Puhuitteko tuolloin yhteistyöstä?

– Toki. Till tykkäsi Painin varhaisista levyistä aika raivokkaasti ja mietimme kerran jos toisenkin, että ehkä jonakin päivänä… No, vuodet vierivät ja tämä projektiajatus toki nousi silloin tällöin mieleen, mutta Rammsteinin aikataulut näyttivät vuodesta toiseen aivan hurjilta, Peter tuumii.

– Rammsteinin Made in Germany 1995–2011 -kokoelmaan liittyneen maailmankiertueen aikana alkoi kuitenkin tapahtua. Rammstein tuli Ruotsiin festivaalikeikalle, ja Till kutsui minut paikan päälle kertomatta mitään sen kummempaa. No, juttelimme sitten backstagellä, ja Till ilmoitti Rammsteinin jäävän rundin jälkeen määrittelemättömälle tauolle, mutta häntä ei lomailu kuitenkaan kiinnostanut. Itse olin aloittelemassa seuraavan Pain-albumin työstämistä, mutta en tietenkään voinut ohittaa Tillin mahtavaa tarjousta. Ryhdyimmekin suunnittelemaan yhteistä bändiä melkein saman tien.

Lindemannin työnjako on siis hyvin selkeä: sinä sävellät kaiken musiikin ja Till kirjoittaa kaikki tekstit?

– Aivan, mutta kuten Till kertoi, olemme vaikuttaneet toistemme tekemisiin aika paljonkin. Häneltä saattoi tulla albumin rakennusvaiheessa tekstiviesti, että ”siinä ja siinä Painin biisissä on aivan mahtava kertosäe, säveltäisitkö jotakin sen suuntaista, minulla on siihen jo sopivat sanoitusidea”. Minä taas tutustuin hänen huikeisiin sanoituksiinsa ja keksin niiden pohjalta moniakin biisi-ideoita. Olen itse asiassa hieman yllättynyt, miten älyttömän sujuvasti yhteistyö on sujunut.

Skills in Pills ei siis jää ainoaksi Lindemann-albumiksi?

– Meillä on hirveästi suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, mutta myös Rammstein saattaa aktivoitua jossakin vaiheessa. Jos pitäisi veikata, uskon vahvasti meidän julkaisevan enemmänkin pitkäsoittoja, mutta niiden aikatauluista en tietenkään osaa sanoa tässä vaiheessa yhtään mitään.

Entä mahdolliset konsertit?

– Keikkoja on toki luvassa, mikäli aikomuksemme eivät totaalisesti kariudu. Olemme miettineet aloittavamme esiintymiset Helsingin Tavastian tapaisilta klubeilta ja suuntaavamme myöhemmin isommille areenoille, mikäli kysyntää löytyy. Minun täytyy kuitenkin korostaa, ettemme ole lyöneet keikkasuunnitelmia lukkoon, Peter nyökkää.

– Jos ja kun esiinnymme jatkossa myös livenä, se tulee olemaan aivan mahtavaa, ja varmasti myös hieman kummallista. Luulenpa, että tulen aistimaan jonkinasteista hämmennystä estradilla, kun seison yleisön edessä Till Lindemannin vieressä. Minäkin olen kuitenkin todella kova Rammstein-fani!

Mielenkiintoisia visuaaleja

Muutaman tunnin ahkeroinnin jälkeen bonusraidat ovat sataprosenttisesti purkissa ja studiopäivä on saapunut päätökseensä. Tarinan alussa kuvaillun illanvieton on puolestaan tarkoitus alkaa vasta hieman myöhemmin, joten muusikoille siunaantuu hetken verran harvinaista luppoaikaa.

Paitsi ettei siunaannukaan. Lindemannin kannettavalta nimittäin löytyy runsaasti Skills in Pillsin cd-painokseen, vinyylilaitokseen ja kirjaversioon liittyviä uusia kuvia, ja muusikot ryhtyvät käymään otoksia läpi. Albumin jokainen kappale kytkeytyy omaan näyttävään valokuvataideteokseen ja uskokaapa huviksenne: tässä tapauksessa painotus todellakin on sanalla näyttävä.

– Halusimme muovata Skills in Pillsin ulkoasun niin tyrmääväksi, että visuaalisuus nousee jopa samalle viivalle musiikin ja tekstien kanssa, Till sanoo.

– Cowboy-biisi esittelee minut ja Peterin länkkäriasuisina hurjimuksina, kun taas nimikappaleen kuvasta löytyy pilleri jos toinenkin erääseen kuuluisaan historialliseen hetkeen yhdistettynä. Kuten ehkä arvaatkin, esimerkiksi Golden Showerin, Fatin ja Praise Abortin visuaalit ovat vähintäänkin mielenkiintoisia, muita yhtään väheksymättä. Nauroimme niin makeasti monien kuvien äärellä… No, pian näette, mitä tarkoitan!

Lindemann pääsee vauhtiin. Laulaja on selvästi täydellisen tohkeissaan tietokoneensa syömistä taidekuvista, joita muu maailma ei ole vielä nähnyt.

– Napsimme originaaliotokset Berliinissä Rammsteinin päämajaan kuuluvassa studiossa ja muokkasimme sen jälkeen kuvia todella reilulla kädellä. Vaikka hyödynsimmekin tietokoneen mahdollisuuksia, itse kuvien ottaminen, ja etenkin kuvaussessioihin liittynyt valmistelutyö, vei kaikkiaan viikkokausia. Teimme kaiken viimeisen päälle, laulaja kertoo.

– Ihan oikeasti: yhden vaivaisen valokuvan vaatimien rooliasujen, aseiden, bootsien, korujen ja kaikenlaisen pienen tilpehöörin haalimiseen saattoi oikeasti mennä päiväkausia. Ja sitten kun otat yksitoista täysin erilaista kuvaa… No, laskehan siitä!

Myös Rammstein on aina ollut vahvasti visuaalinen yhtye. Oletko sinä myös Rammsteinin taiteellinen suunnannäyttäjä?

– Minulla ei ole yhtäkään ikävää sanaa elämäntyöstäni Rammsteinista, mutta siinä yhtyeessä vaikuttaa kuusi pitkäaikaista ystävää ja jokaiselta löytyy mielipide asiaan kuin asiaan. Joskus tuntuu, että päätösten tekeminen kuuden pomon kesken on aivan mahdotonta, Till naurahtaa.

– Peterin kanssa taas… No, olemme useimmista asioista hyvin pitkälle samaa mieltä, joten tämän yhtyeen puitteissa päätöksenteko on täysin vaivatonta. Myös se auttaa paljon, että olemme molemmat hulluja tiedemiehiä, omilla tavoillamme toki!

Haastattelu julkaistu Infernossa #127.

Lisää luettavaa