The Dry Land on julkaisu, jonka istuttaminen mihinkään eksaktiin genreen on kuin yrittäisi tunkea nelikulmaista palikkaa pyöreään reikään. Edes musiikin muodon hahmottaminen ei ole helppoa, vaikka sävellykset eivät mitenkään vaikeita tai tyylillisesti runsaan polveilevia olekaan.
Levyn kuuden kappaleen taustalla on terminä varsin epämääräinen post-metal, jota sävytetään doomilla aina painostavampaan sludgeiluun saakka. Oman lisänsä soppaan tuovat sinne tänne ripotetut mausteet americanasta ja folkista, ja onpahan mustapippurina käytetty jopa hyppysellistä black metalia.
Tunnelmoinnissa on merkittävä osa pääasiallisessa lauluvastuussa olevalla Aimee Buenonilla, jonka ääni on kaikessa luonnollisuudessaan hyvinkin miellyttävää kuultavaa. Myöskään monipuolisesti ääntään käyttävien kitaristin ja basistin osuutta tekstien tulkinnassa ei voi väheksyä. Heidän lisälauluvoimansa ansiosta muutenkin taidokas levy nousee puolikkaan pykälän verran mielenkiintoisemmaksi.
Omaa syvyyttä löytyy mukavasti, kuten kolmannelta täyspitkältä sopii olettaa, mutta potentiaalia ja tilaa sukeltaa tätäkin syvemmälle ja kurkottaa entistä korkeammalle löytyy vielä.