Promolevyjen mukana tulevat saatteet tursuavat useimmiten kauppahenkistä sanahelinää, jolle löytyy harvoin vastaavuutta niin kutsutusta todellisuudesta. Niinpä kun Lee Dorrian kertoo isännöimänsä With the Deadin kakkoslevyn saatelitaniassa, ettei bändillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin pistää vielä toissavuotista debyyttiäkin raskaammaksi, epäilys on alkuun suuri. Olihan se esikoinen jo melkoisen potra tapaus.
Mutta voi helvetti soikoon, kirjaimellisesti: Love from With the Dead todellakin tekee sen, mitä puhemies lupaa, ja kuuntelukokemus on vielä lukuistenkin pyöritysten jälkeen sellainen, ettei mikään muu tunnu hetkeen miltään. Tämä on, ystävät hyvät, tuomiometallia.
Dorrian on kertonut useammassa haastattelussa, että paitsi hän itse myös muu bändi sai elää ennen kakkosalbumiaan paskoja aikoja, ja se todellakin kuuluu. Tavallaan levy on kaikessa ultraraskaudessaan ja näennäisessä jähmeydessään jopa luotaantyöntävä, mutta jollain merkillisellä tavalla se onnistuu pitämään koko kestonsa otteessaan kuin korskeimpia kertosäkeitä tulittava hittilaatta. Tässä vellotaan nyt samoilla kovuustaajuuksilla tekijöiden entisten retkueiden, Dorrianin Cathedralin ja kitaristi Tim Bagshaw’n Electric Wizardin, laadukkaimpien töiden kanssa.
With the Dead ei esittele sinällään mitään uutta – kuinka tässä vahvasti konventioihin pohjaavassa genressä juuri edes voisi? – mutta puhaltaa jo pelkällä voimallaan lajityypin nykyvesiin sellaisen tsunamin, ettei albumi jätä kuin oikeastaan yhden kysymyksen: mihin ihmeeseen TÄSTÄ voi edetä?