Väitän, että melodisen power metalin perustelluin legendaarinen-adjektiivin ansaitsija on italialainen Rhapsody of Fire. Yhtye, joka kulki vuoteen 2006 asti nimellä Rhapsody, on ehkä se suurin ja kaunein, mitä tulee sinfoniseen fantasiametalliin.
Vuodesta 1995 lähtien 11 studiolevyä tehnyt bändi on uurtanut uraa ja vienyt genren ilosanomaa eteenpäin aina varsin laatutietoisesti, miekat tanassa ja liput liehuen – ja ilman epäilystäkään siitä, ettei se olisi näinkin huumorialttiissa ja uskottavuusongelmaisessa metallilajissa tosissaan.
Rhapsody of Fire tuli pitkälti määritelleeksi koko genren vuosien 1997–2002 välisellä viiden albumin The Emerald Sword -sagalla, josta ei puuttunut seikkailutarinoita tai valtamerilaivankokoisia soundivalleja, komeista soitinsovituksista puhumattakaan. Eikä jälki ole haalistunut parissa vuosikymmenessä mitenkään.
Kaksikymmentä vuotta on kuitenkin pitkä aika ja tämän(kin) karsinan kuulijakunta sen verran uusiutunut, että yhtyeen päätös äänittää The Emerald Sword -kiekkojen materiaalia uusiksi on sikälikin perusteltu. Yleensä lämpenen tällaisille kierrätyssorkkimisille hyvin nihkeästi, mutta Rhapsody of Firen kohdalla on pakko tehdä poikkeus. Tämän musiikin päivittäminen nykypäivän heviteinien ulottuville on genrenkin puolesta suotavaa.
Myös yhtyeen kannalta ratkaisu on järkevä. Legendary Yearsillä Rhapsody of Fire tulee esitelleeksi kunnolla uudet jäsenensä, laulaja Giacomo Volin ja rumpali Manu Lotterin, jotka ovat kuullun perusteella tekijämiehiä. Eikä haittaa laisinkaan, että Voli kuulostaa paljon Fabio Lionelta ja – noh – italialaiselta power metal -laulajalta. Se nimittäin pitää bändin identiteetin juuri oikeanlaisena.
Legendary Yearsin biisivalintoihin sen kummemmin kantaa ottamatta levy on tiivis ja monipuolinen 14-raitainen. Itse pitäydyn ennemmin alkuperäisissä versioissa, mutta niille, jotka haluavat löytää sinfonisen fantasiametallin ja Rhapsody of Firen vuonna 2017: tämä on ehdottomasti teidän levynne.