Tarkka ja sympaattinen ajankuva – arviossa Thrashing Relics Volume 3 -kokoelma

Julkaistu Infernossa 6/2021.

ERI ESITTÄJIÄ
Thrashing Relics Volume 3 – Underground Thrash Metal from Kotka, Finland 1987–1993
BESTIAL BURST

Undergroundiin ja ääniterroriin erikoistunut Bestial Burst pistää tällä kertaa pihalle tuhdin paketin. Thrashing Relics -sarjan kolmas osa keskittyy hyvin spesifisesti kotkalaiseen thrash-skeneen 1980-luvun lopusta 1990-luvun alkuun. Kolmen levyn boksi kattaa kuuden eri yhtyeen demomateriaalia, treeninauhoja ja livepurkituksia. Bookletista löytyy vanhoja valokuvia ja julkaisujen kansitaiteita.

Kokoelman ensimmäinen yhtye Brainfade osuu tyylillisesti jonnekin vanhan Metallican ja Testamentin välimaastoon, eikä sen kappaleissa ole juuri valittamista. Harmi vain, että kitaristi Pauli Jokipii ei ole laulajana kovin kummoinen. Toisaalta energinen mylvintä kertoo nuoresta viriliteetistä, joten älkäämme olko asian suhteen turhan kriittisiä! Selkeästi raskaampi ja tummasävytteisempi Sacerdos ei sekään ole hullumpi tapaus, ja kakkoslevyn avaava Blastdust on puolestaan mainio yhdistelmä teknisempää riffittelyä ja agressiivista paahtoa.

Sacerdosin laulaja-kitaristi Pekka Puhakka kitaroi myös jälkimmäisessä yhtyeessä. Hyvää kamaa, ja onkin harmi, että Blastdustilta kuullaan kokoelmalla vain kolmen biisin demo. Loput kakkoslevystä valtaa harvinaisen tyhmän nimen omaava Ignorant Woodpecker humoristisella, Sacred Reich -henkisellä crossover-mekkaloinnillaan, joka onnistuu säväyttämään vain ajoittain. Pisteet toki erilaisuudesta.

Viimeisen levyn aloittaa D.G.T., jossa on täsmälleen samat jäsenet kuin Blastdustissa. Musiikillisestikin mennään melko samoilla linjoilla, vaikka D.G.T. on kaksikosta ehkä hivenen melodisempi. Levyn toinen bändi, FOAD, onkin sitten kummallinen tapaus: yhtyeen thrash on kokonaan instrumentaalista. Veikkaan, että kuvio ei ole ollut tarkoituksellinen vaan pakon sanelema, sillä kolmessa livevedossa on mukana myös laulaja.

Thrashing Relicsillä on selkeästi enemmän kulttuurihistoriallista kuin musiikillista arvoa. Yksikään sen yhtyeistä ei esittele mitään maata mullistavaa tai edes hehkuvaa potentiaalia. Kokoelman ansio onkin siinä, että se tarjoaa tarkan ja sympaattisen ajankuvan kotimaisen thrash-skenen tuolloisista underground-virtauksista.