Tanskasta tärähtää levyllinen äärimetallia, joka on kursittu kasaan muun muassa blackin, deathin ja doomin antamista vaikutteista. Sekoitus on sen verran tasainen ja saumaton, että aarhusilaistrion musiikkia on mahdoton asettaa yhteen genreen, mikä lienee myös bändin perimmäinen tarkoitus.
Vaikka Formløse stjernerilta voi löytää osansa niin Deathspell Omegaa, Dodecahedronia kuin Tribulationiakin, Tonguesin voisi katsoa löytäneen jo toisella levyllään selkeästi oman linjan. Sävellykset ovat progressiivisuudessaan keskivertoa haastavampia, mutta yhtä aikaa meneviä ja selkeitäkin. Bändi ei siis sotke musiikkiaan turhalla kiemuraisuudella tai itsetarkoituksellisella vaikeaselkoisuudella.
Formløse stjerneriltä löytyy ainoastaan neljä kappaletta ja sen kokonaiskestokin pysyy reilusti alle 40 minuutin. Tämä luo albumista ytimekkään mielikuvan, jonka eteen bändi on takuulla puristanut kaiken, mikä tällä kertaa oli olennaista. Sijaa suurille moitteille ei siis juuri jää.
Tonguesin uusin on mielenkiintoinen albumi, mutta kolmikon kovimmat teot ovat varmasti vielä tuloillaan. Toivottavasti musiikkinsa löytää oikean kohdeyleisön.