Michael Kiske, tuo Saksan lahja heavy metalille, tunnetaan parhaiten Helloweenin kultavuosien laulajana. Myöhemmin mies on ollut mukana monessa aina omasta sooloprojektista superkokoonpano Unisoniciin – melodista hard rockia soittavaa Place Vendomea unohtamatta.
Yhtyeen albumit ovat toinen toistaan menevämpiä mutta selkeästi aikuisempaan makuun suunnattuja. Place Vendomen musiikin kirjoittaa pääsääntöisesti isompi joukko muusikoita bändin ulkopuolelta, ja itse yhtye hoitaa siten vain soittamisen.
Useamman tekijän kädenjälki on havaittavissa selkeästi: Close to the Sun on jokaista yksityiskohtaa myöten mietitty, täydelliseksi siloteltu. Edes pientä yllätyksellisyyttä jää väistämättä kaipaamaan. Tiettyyn pisteeseen asti on hyvä, että bändi kuulostaa itseltään, mutta Place Vendome tuntuu pyörittävän samaa ratasta jokaisella teoksellaan.
Kappaleet ovat melodisia ja tarttuvia, mutta ne soveltuvat paremmin vaikkapa taustamusiikiksi kirjan lukemiselle kuin vakavaan kuunteluun. Harvassa ovat biisit, jotka erottuvat albumilta edukseen. Welcome to the Edge ja Light Before the Dark ovat levyn parasta antia, mutta loppu menee lähinnä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Musiikki on yksinkertaisesti liian helppoa kuunneltavaa. Paketin pelastaa Kiske, jonka ääntä ajan hammas ei ole purrut. Mies on Place Vendomen palettiin täydellinen laulaja, vaikka hänen lahjojensa oikea paikka olisi raskaamman musiikin parissa.