Mitä mahtaa olla ”alpine black metal”? Tähän antaa vastauksen kymmenvuotias italialaisbändi À Répit. Yhtye myllyttää kolmannella levyllään musiikkia, joka tavoittelee korkeuksia, mutta romahtaa valitettavasti alas ennen parasta nousuaan.
Spirito d’autunno on ytimessään jopa punkahtavaa black metalia. Sitä tuetaan ylväillä melodiamaalailuilla ja koko albumia leimaa soitannollinen yksinkertaisuus, tai suoraviivaisuus, joka ei valitettavasti yllä sävellysten tasolle. Ne kaipaisivat nimittäin huomattavasti parempaa toteutusta.
À Répitin menossa on periaatteessa hyvää tenhoa, mutta touhu jää etäiseksi. Alppien kulttuuri ei kenties kohtaa täysin allekirjoittaneen keskipohjalaisen sielunmaiseman kanssa, tai sitten kyse on yksinkertaisesti siitä, että levy ei ole tarpeeksi hyvä. Kallistun jälkimmäiseen.
Terve kotiseuturakkaus tuntuu olevan tämän päivän black metalissa pinnalla. À Répit tekee epäilemättä parhaimpansa, mutta tällä kertaa se ei riitä. Jatkossa bändiltä on syytä odottaa kaikin puolin parempaa tasoa, joka näyttänee yhtyeen ilmaisun sellaisena kuin À Répit sen kuvittelee.