With the Dead
With the Dead
Rise Above
Koska palvon kuopatun Cathedralin jokaista levyä ja Lee Dorrianin venkoilevan falskia sanelulaulutapaa, lähtökohta hänen uuden bändinsä objektiiviseen arviointiin on arveluttava. Koska palvon myös entisten Electric Wizard- ja Ramesses-tylyttäjien, rumpali Mark Greeningin ja kitaristi-basisti Tim Bagshaw’n, julmetunmoisia pommikonesoundeja, minun ei pitäisi tätä arviota varmaan edes kirjoittaa.
Toisaalta trion debyytille läpsähtivät myös aivan epäreilun kohtuuttomat odotukset, mikä on risti sekin.
With the Dead totisesti kuulostaa mainittujen bändien rakkauslapselta ja on jopa aavistuksen vittumaisempi kuin uskalsin toivoa. Riffi on kolossaalinen, kiireetön ja muheva. Tempo on tarpova ja raskaanrynkyttävä, pauhaava, uhkaileva, psykoottinen ja julmasti vääntyilevä. Välikohdissa on kipeyttä ja mielisairasta outoilua.
Dorrianista ei tiedä, onko hän käskyttäjänä vaiko listittävänä, ja menoa voi seurata kuin surrealistista kauhuelokuvaa. Kuuden biisin keskinäinen samankaltaisuus toimii juurikin mittansa ajan, ja päättävä Screams from my Own Grave kruunaa päälle lentävän mullan ja hapettoman arkun hitaasti hajoavan vision.
Doomia, sludgea ja heviä kokovartalolla. Nyt on kuulovaurio varma ja naapurisopu koetuksella.