Muiden muassa Leonard Cohenin, Gary Glitterin, Emperorin ja Impaled Nazarenen sävellyksiä sisältävä kiekko ei voi olla minkään järjen mukaan lähelläkään siedettävää. Lukemattomissa eri bändeissä vaikuttaneen Snowy Shaw’n avukseen saanut nelikko veivaa silti kappaleista toimivia ja takuulla persoonallisia versioita, jotka tulevat toimimaan kovina ärsykkeinä erityisesti puritaanimetallifaneille.
Kuunnellessa ja katsellessa on hankalaa päätellä, onko yhtye tosissaan vaiko ihan vain puhtaasti vittuilemassa. Muutaman kuuntelukerran jälkeen käy kuitenkin selväksi, että paketti on suunniteltu ja toteutettu huolella, eikä useimmille coverlevyille ominaista hohhoijaa-efektiä ilmene missään vaiheessa.
Erityisen hienoksi levyn tekee yhtyeen taito tuoda musiikkiaan inspiroineet kappaleet esiin juuri siinä muodossa, miltä The CNK kuulostaa tänä päivänä. Count Nosferatuna aloittaneen yhtyeen kehitys Das Schwarze Order -demosta (1996) Revissionismeen on nimittäin melkoisen radikaalia luokkaa.