Poems – Burn the Past kerää yhteen koko lyhyeksi jääneen diskografian eli vuonna 1997 julkaistun pitkäsoiton ja vuotta aiemmin julkaistun Opera of the Damned -ep:n. Nostalgia- ja tunnesiteistä vapaana minua ei häiritse edes se, että ainokaisen pitkäsoiton materiaali on miksattu uudestaan. Nämä uudet versiot kuulostavat nimittäin melkoisen napakoilta, ja ero alkuperäisen julkaisun tuhnuiseen ja kovin hiljaiseksi miksattuun soundiin on huomattava.
Aika pian käy kuitenkin selväksi, että Everdawn ei ollut juuri muuta kuin Terminal Spirit Diseasen (1994) aikaista At the Gatesia sinänsä kunnialla palvova fanilauma.
Kiivaasti nakuttava komppi, repivät ärinät, melodioita painottavat kitarat ja kylmästi särisevä soundimaailma eivät jätä isompaa valittamisen aihetta. Muistoihin porautuvia kappaleita levyltä ei kuitenkaan löydä. Tämä selittänee osaltaan myös sen, miksi bändin taival jäi niin lyhyeksi.