Noitasapatin nimi tuskin soittaa monenkaan kelloja. Porilaisten taustalta löytyy ainoastaan vuoden 2022 Kuolemattomille maille -esikoinen ja pari pienjulkaisua, jotka eivät ole antaneet yhtyeestä ruusuista kuvaa. Valitettavasti sama linja jatkuu Sankarin matkalla.
Bändin musiikillisena linjana on tunnelmallinen black metal, jossa on pieniä sävyjä mahtipontisemman metallin puolelta. Laulupuolella luotetaan liki vargvikernesmäiseen ulvontaan, mikä vaikuttaa kuulijasta riippuen joko levyn parhaalta tai huonoimmalta elementiltä. Itse kallistun ensimmäisen puoleen.
Sankarin matkasta on yritetty leipoa eeppinen kokonaisuus, mutta amatöörimäinen tekeminen vie touhulta oikeastaan kaiken pohjan. Sävellykset ovat hetkittäin hyvää tasoa, mutta kokonaiskuva on ihmeellisellä tavalla tönkkö ja tilkkutäkkimäinen. Viisikko on lähtenyt rakentamaan hieman liian suuria kuvioita.
Vuonna 2017 syntynyt Noitasapatti on nuorehko bändi, joten aikaa kehitykselle on. Yhtyeen toivoisi kuitenkin keskittyvän tiukemmin musiikkinsa perusasioihin, jotka tuntuvat olevan ryhmän parasta osaamisaluetta.