Kreikan härjät tarjoavat debyytillään raskasta stoner rockia. Puhtia on ammennettu niin Motörheadin testosteronista kuin Corrosion of Conformityn ja Kuyssin punkahtavasta groovesta. Kun nelikko heittää soppaan vielä grungevivahteita, eetteriin voisi olettaa pärähtävän kutkuttavan ysärihenkistä kurmootusta. Eikä Wrath suurimmilta osin petä.
Instrumentaali Ball n’ Chain on mainio sisäänheittäjä ja osoittaa, että bändillä on korvaa niin riffeille kuin melodioille. Broken Mold ja King of the Road ovat kunkkukamaa ja tekevät kunniaa bändin esikuville. Scream of Soulsin raskaassa tunnelmoinnissa on samoja viboja kuin bändin maanmiehillä Planet of Zeusilla.
Aivan täydellisesti Rusty Bonez ei Lemmyn ja kumppanien mojoa tavoita. Goldman Shaggedin riffittely jää valjuksi. Laulaja Nondas Emmanoulin ääni on rouhea, mutta välillä tuntuu, että mies vetelee äärirajoillaan. Kun hän saa lauluunsa muun bändin leppoisan munakkaan meiningin, tulee hyvä.