Jyväskylän nelikko vannoo vanhan koulun thrash metalin nimeen. Tempo on kiivas, ja kaiken maailman poseeraajat toivotetaan väkivaltaisin elkein helvettiin. Laulaja-basisti Ilkka Sipponen mylvii varsin mallikkaasti rymistelyn päälle.
Levyn avaava Future Violence on levyn melodisimmista ja tarttuvista päästä. It’s All ’bout the Pride on passelia urku auki -metallia. …And More Violence jatkaa samalla linjalla. Dempatut sahausriffit ja tuplabassarit toimivat tästä ikuisuuteen.
Yllättävin veto on Seek the Truth, jolla bändi luovii haikeammissa ja melodisimmissa vesissä. Pieni irtiotto perusthrashistä on toimiva ratkaisu. Kyllä suomimieskin osaa herkistellä.
Päätös- ja nimibiisi on sekin avauskolmikkoa hidastempoisempi grooverypistys. Outrossa lekataan viimeinen naula päähän niin että uppoaa.
Toimiva kokonaisuus, ja kiekon pyörähdettyä jäi olo, että olisihan tätä voinut kuunnella enemmänkin