Jos jokin genre ei näytä ehtymisen merkkejä, niin doom-pohjainen rokkaus. Härmästä käsin ajatusmaailmaa saattaa tosin vääristää hivenen fakta, että kotimainen Svart Records julkaisee edelleen varsin viljalti kyseisen tyylisuunnan levyjä.
Niidenkin esittäjistä moni katoaa ajan tomuihin, mutta italialainen Messa saattaa olla toista maata. Sen ulosanti ei ole tyypillisimmästä päästä, vaan kolmoslevyään maustavat paitsi ajoittaiset jazz-tuokiot myös viehkot itämaiset sävelkulut, jotka tuovat kokonaisuuteen henkeä ja happea.
Keulahahmo Sara ei ehkä ole ääneltään rockmaailman omaleimaisimmasta päästä, mutta jotenkin hän sopii juuri bändinsä musiikin tulkiksi erinomaisesti. Muun yhtyeen soitossa tuimuus kohtaa letkeyden notkealla tavalla, ja kun biiseissäkin on perustuomiota enemmän ideaa, Close osoittautuu mainioksi kokonaisuudeksi, jossa saattaa olla kovastikin kasvupotentiaalia. Sitä suo jo levyn muhkea 65 minuutin mittakin.
Kauniin dynaamisesti soiva Close jättää muutamalla kuuntelulla hieman ristiriitaisiin fiiliksiin, sitä kun ei oikein osaa päättää, haluaisiko yhtyeen suuntaavan jatkossa vieläkin rohkeammin ulos tuomioraameista vai onko sen otollisin olomuoto juuri tässä. Eiköhän vain anneta ajan näyttää.