Albumin nimi kertoo, monettako kokopitkää Saksan viisikko puskee ilmoille. Pliisun tittelin ei kannata antaa hämätä, sillä Grand Massive veivaa tummasävyistä, metalliin vivahtavaa rockiaan varsin mallikkaasti. Bändi operoi Monster Magnetin, Mustaschin ja Danzigin viitoittamalla polulla. Ei hassumpia oppi-isiä.
Albumi käynnistyy tykillä riffittelyllä: Deliver Me on tarttuvaa kamaa. Power of God ei jää paljon jälkeen. Taurus jättää hieman kylmäksi, mutta hyytävillä kaiuilla maustettu akkariveto Horseman palauttaa levyn äkkiä ruotuun. Alex Andronikos ei ole bisneksen monipuolisimpia laulajia mutta hoitaa homman kotiin.
Seitsemän kappaletta ja rapiat puoli tuntia on levylle sopiva pituus. ”Kolmonen” pitää otteessaan ja jättää hyvän maun, vaikkei melodioilla mässäilläkään päätöskappale Souleatersiä lukuun ottamatta. Hatunnosto siitä, että täytebiisit on jätetty pois.