Muun muassa Tarotin ja Raskasta joulua -projektin laulajana tunnettu Tommi ”Tuple” Salmela pistää ulos toisen soololevynsä. Ilmeisen kehuttu debyytti ilmestyi vasta viime vuonna, mutta mitä sitä hidastelemaan, kun on päästy hyvään vauhtiin.
Albumin ja sen aloitusbiisin otsikko tuntuu kovin ironiselta, sillä tältä kuulostavan musiikin sanoma tuntuisi edustavan kaikkea muuta kuin Venomin tervetulotoivotus. Kappaleiden takana olevia tarinoita tai taustoja tietämättä täytyy todeta, että sanoituksissa käydään läpi liki kaikki mahdolliset alan kliseet ja loppusointuriimit.
AOR on genre, jossa tusinaan mahtuu 18 toimijaa ja soran joukosta on vaikea löytää timantteja. Tämä albumi herättää ainakin tunteita, joten jotain on tehty oikein.
Rehellisesti sanottuna tuomitsin David Hasselhoff -kaliiperin diskobiitit, piripolkat ja muut levottomuudet aivan hirvittäviksi parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Mutta kuinka ollakaan, sitten päähän jäävät kertosäkeet ja hävyttömän anteeksipyytelemättömät biitit alkoivat kuulostaa joka kerta entistä paremmilta, lähes nerokkailta.
Tällaisen albumin julkaiseminen vaatii kovaa kanttia, eikä komeaäänisellä Tuplella näyttäisi olevan siitä pulaa. Allekirjoittanut joutuu silti sulattelemaan teosta vielä jonkin aikaa. En tiedä mitä odotin, mutta en ainakaan tätä.