Nightingale
Retribution
InsideOut
EP
Witherscape
The New Tomorrow
Century Media
Tulihan se sieltä. Tuhannen ja yhden bändin mies, jokapaikanhöylä Dan Swanö palaa seitsemän vuoden julkaisuvälin jälkeen kehään 1990-luvulla perustamansa Nightingale-yhtyeen kanssa.
Bändi on kuulunut miehen projekteista henkilökohtaisiin suosikkeihini heti Edge of Sanityn jälkeen. Yhtyeen harrastama melodinen, progevaikutteinen raskas rock on totutusti sisältänyt aivan jumalaista, syvältä ja lujaa liikauttelevaa soinnutusta. Niin myös tällä kertaa. Homma etenee ehkä aikaisempaakin keveämmässä ilmapiirissä, vaan sepä ei totisesti menoa haittaa.
Kaikki palaset soundipuolesta alkaen soljuvat täydellisessä tasapainossa. Melodiat ovat kauniinrikkaita, kertosäkeet mainioita, tunnelma häkellyttävän hieno ja soitanta ylipäätään imuunsa vetävää. Lisäksi Dan Swanöltä taittuu yhä ehkä upeimman kuuloinen puhdaslaulanta ikinä. Parasta on myös, kuinka runsaasti levyllä on variaatiota. Välillä poljetaan suoremmin, hetken päästä arvoituksellisemmin ja ajoittain taivaallisella, palan kurkkuun nostavalla herkkyydellä.
Swanön musiikillinen mieli ei lakkaa hämmästyttämästä. Albumi on yleistasoltaan täyttä kiitettävää, mutta mukaan on päässyt myös täysosumia, kuten päähän juurtuva Lucifer’s Lament ja satumaisen hieno 27 (Curse or Coincidence?). Retribution tulee viipymään levylautasella vielä pitkään ja tuon tuosta.
Swanön viime vuonna käynnistämä uusi progressiivisen death metalin projekti Witherscape saa sekin jatkoa, nyt minialbumin muodossa. Levyllä ei kuitenkaan ole uutta musiikkia kuin yhden kappaleen verran.
Teemallisesti jatketaan siitä, mihin debyytillä jäätiin. Albumi käynnistyykin edellislevyn päättäneellä melodialla. Uuden nimikappaleen perusteella tyyli on pysynyt kutakuinkin samanlaisessa, voimakkaasti progea ja death metalia yhdistelevässä linjassa. Veisu jättää sovituksellisen kiinnostavuutensa puolesta kuitenkin hieman tyhjän tunteen eikä yllä aivan aikaisemmalle tasolle.
Mitä tulee covervalintoihin, levyllä taiteillaan jo erottuvammin. Amerikkalaisen Warriorin Defenders of Creation pullistelee ja jylhistelee toimivasti, kun taas KISS-laina A World without Heroes harrastaa mallikkaasti kevyempää luontia. Näiden lisäksi kuullaan onnistunut Judas Priest -cover Out in the Cold, joka on monipuolisesti tarrautuvan soitannan ja laulantansa puolesta levyn mallikkain.
Päätösraitana pelittää akustinen muunnelma edellislevyn Dead for a Day -kappaleesta. Jos alkuperäinen versio sai meikäläisen kananlihalle, kevyempisävytteinenkään pläjäys ei jää paljoa huonommaksi. Jäätävän kaunista, kerta kaikkiaan.
Koska levyn muu materiaali toimii varsinaista uutta kappaletta paremmin, saa nähdä, millaisia piirteitä ensi vuodelle lupailtu toinen kokopitkä tuo tullessaan. Luotto on ainakin kova.