Turmion Kätilöt on kuulunut suomalaisen metallin kärkinimiin jo vuosia, eikä suotta. Yhtyeen tarttuva diskohevijuntta vetoaa todella laajaan yleisöön, ja viimeisimpänä meriittinä porukka on kiinnitetty yhdelle maailman johtavista levy-yhtiöistä. Jotain on siis pakosti tehty oikein.
Suurin osa tämänkin levyn metallihumpasta jää päähän lähes kerrasta, ja kertosäkeet ovat taattuun kätilötyyliin koukuttavia ja helposti mukana huudettavia. Aivan Perstechniquen (2011) tai Technodiktatorin (2013) kaltaista, aivan järjettömän kovaa hittilistausta levyltä ei löydy, mutta suoritus on silti todella vahva.
Realistina täytyy todeta, että onhan tämä vähän saman tempun toistamista ties kuinka monetta levyä peräjälkeen. Yhtyeen musiikillinen kehityskäyrä ei ole kokenut sen suurempia nousuja viimeisen viiden albumin ja vajaan kymmenen vuoden aikana. Se ei sinänsä haittaa, sillä jätkät ovat onnistuneet kehittämään niin hyvän konseptin, että se myy vuodesta toiseen ilman sen kummempaa päivittämistä.
Meno on tuttua ja turvallista, mutta toimii juuri siksi niin hyvin. Nykyään on enää hyvin vähän asioita, joihin voi luottaa. Turmion Kätilöt on osoittanut jo vuosien ajan olevansa yksi niistä.