Solipsismi on filosofinen näkemys, jonka epistemologisen ytimen muodostaa ajatus, että ihmisen on mahdotonta tietää varmasti mistään muusta kuin omista sisäisistä mielentiloistaan. Tämä radikaali subjektiivisen idealismin muoto painottaa myös, että ainoastaan minän ajattelu, kokemusmaailma ja tietoisuuden sisällöt ovat ontologisesti riippumattomia.
Tällainen ideologia palvelee luontaisesti introspektiivistä black metal -genreä paremmin kuin hyvin, joten ei ihme, että slovakialainen debytanttiryhmä valitsi nimensä sen mukaan.
Vaikka Our Night Never Ends on monilta osin hyvin tyypillinen lajinsa edustaja, siltä löytyy sävyjä ja vivahteita, jotka eivät ole black metalin normikuvastoa. Yhtyeen soundissa ja tunnelmassa on tietynlaista urbaania melankoliaa, josta tulee mieleen brittiläinen Voices.
Kevyemmät (post-)rock-vaikutteet sujahtavat kätevästi tremoloriffien väliin tuoden kokonaisuuteen kaivattua ilmavuutta. Bonusta myös kekseliäästä Jaromir Nohavica -coverista, jonka folk-tunnelmointi on muutettu kätevästi hieman ärhäkämpään muotoon. Nostan hattua.