Viiden vuoden ikään ehtinyt Dryad on yhdysvaltalainen albumitulokas, jonka esikoisen kerrotaan kaivavan inspiraationsa paitsi valtamerten syvyyksien arvoituksellisesta ekosysteemistä myös henkilökohtaisemmista aiheista. Erikoiselta vaikuttava kokonaisuus on puettu lo-fi-henkisen black/deathin viittaan.
Dryadin ilmaisun punkhenkisyys ja 1980-lukulaisiin kauhuleffoihin viittaavat koskettimet vievät helposti mukanaan. Meno kuulostaa paikoin (normaalia pahemmalle) happotripille eksyneeltä Absulta, mikä ei ole lainkaan huono juttu vaan tuo mustavalkoiseksi jämähtäneeseen skeneen mukavasti väriä. Bändi uskaltaa haastaa konventioita ja tekee sen hyvin.
Dryadin lyhyehköt kappaleet tempovat mukavasti ja ovat ronskiudestaan huolimatta kuulijaläheisiä. Bändin keulanaisen Claire Nunezin visio äärimetallista vaikuttaa tuoreelta, ja musiikillisen ilmaisun innokas kohkaaminen ruokkii vaikutelmaa entisestään.
The Abyssal Plain on odotettua parempi albumi, joka tullee soimaan tässä taloudessa useamminkin. Levyltä olisi toivonut kieltämättä hieman pidempiä ja jäsennellympiä kappaleita, mutta onneksi Dryadin tulevaisuus vaikuttaa avoimelta kaikelle.