Tiiviiseen kanadanranskalaiseen black metal -skeneen kuuluva Mêlée des Aurores ei kiirehdi levytyshommien kanssa. Edeltävästä albumista Errancesista on 13 vuotta, mihin suurimpana syynä lienee kolmikon kiireet muiden bändiensä parissa. Niitä löytyy vaikka muille jaettavaksi.
Aube Cannibale venyttää stereotyyppistä black metalia progressiiviseksi ja avantgardistiseksi luonnehdittavaan suuntaan. Levyn yhteydessä mainitut Blut aus Nord ja Deathspell Omega istuvat samaan kerhoon, mutta Mêlée des Aurores ei saa hyvästä yrityksestä huolimatta loitsuttua musiikkiinsa samanlaista taikaa kuin genren suurimmat nimet.
Yhtyeen uutuus on hieman väärällä tavalla sekava levy. Siihen on rakennettu niin paljon kerroksia, että musiikista on hankala ottaa kiinni. Vaikka soittotaitoa löytyy, kuuntelukokemus muodostuu lähinnä rasittavaksi. Jossain vaiheessa toivoo, että albumi hengittäisi muulloinkin kuin kappaleiden väleissä.
Mêlée des Auroresin ”erikoisuus” iskee sitä itseään vastaan. Mikäli trio mielii huipulle, musiikillista linjaa on selkeytettävä ja kirjoitettava samalla reippaasti tätä parempia kappaleita.